Vegaaniset soijapyörykät

Nämä pulleroiset syntyivät niistä aineksista mitä kaapista sattui löytymään. Feta olisi ollut oiva lisä pullien sisälle! Nautimme pyörykät valkosipulikerma-uunikasvisten kera sekä raikasta appelsiini-artisokkasalaattia.

Soijapyörykät

2 dl tummaa soijarouhetta
4 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
1 kasvisliemikuutio tai vastaava
3 rkl soijajauhoa
1 dl korppujauhoja
1 rkl kapriksia pilkottuna
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja paloina
1 rkl tomaattien öljyä
1 rkl paprikajauhetta
½ punasipuli hienoksi pilkottuna
1 yksikyntinen valkosipuli murskattuna
mustapippuria
kourallinen tuoreita basilikan lehtiä pilkottuna
tuoretta tai kuivattua oreganoa

Keitä soijarouhetaa vedessä 5 min sekoitellen. Lisää jossain vaiheessa kasvisliemi ja soijakastike. Kun soijarouhe on valmista, siirrä se kulhoon. Lisää korppujauhot, sekoita ja anna turvota. Pilko sillä aikaa sipulit, yrtit, tomaatit ja kaprikset. Sekoita ne ja mausteet taikinaan. Pitäisi tulla suht kiinteä massa. Muotoile pyörykät ja paista 225 asteisessa uunissa 20-30 min.

iLike!

Olen ihastunut, rakastunut, innostunut... Vanha puhelin hajosi ja "jouduin" ostamaan uuden. iPhone 4 on odotellut minua, nyt se pääsi vihdoin kotiin.

Laiska sunnuntai

Tämä laiska sunnuntai vaati hieman valmisteluja aamulla, mutta sen jälkeen pääsi herkuttelemaan tuoreilla hedelmillä, uunituoreilla sämpylöillä, jogurtilla, myslillä, kanapeillä, tuorepuristetulla mehulla, kahvilla, smoothiella... Ihan paras tapa aloittaa vapaapäivän aamu!

Smoothie valmistui granaattiomenasta, mustaherukoista ja mangosta appelsiinimehulla höystettynä.

Kanapeiden pohjalla on paahdettua kauraleipää, täytteenä tuorejuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, kaprista ja basilikaa sekä toisessa versiossa appelsiinisalaattia, artikokan sydäntä ja brietä.

Jotain herkkuakin piti olla, joten sen virkaa toimitti aussien jälkiruokaherkku pavlova. Minun versiossa on marenkipohja, päällä kermavaahtorahka seos höystettynä aidolla vaniljalla, passionhedelmää, banaania, kiiviä, mustikoita ja vadelmia.

Sehän sulaa!

Pääsin eilen vihdoin ja viimein flunssan jälkeen ulkoilemaan. Kamera käteen ja ulos - aurinko paistoi ihanasti aamupäivällä. Ja lumi sulaa.

Kurnak

... ja kissat nauttii.

Onneksi on aamut

Siinä nimi blogille, tai oikeastaan päiväkirjalle, jota suosittelen lukemaan. En enää muista mitä kautta blogiin törmäsin, mutta kirjoittajan taito tuoda tunteensa esille kauniilla tavalla sai minut jäämään lukijaksi. Blogin kirjoittaja on vuosia sitten kokenut todella järkyttävää väkivaltaa, ja menetyksen ja oman kokemuksen kautta hän kuvaa jokapäiväistä selviytymistään siitä. Kirjoitukset järkyttävät ja koskettavat, ne vaihtelevat muistoista menneisyydestä, järkyttävistä tapahtumista sekä tästä päivästä. Taitavaa päiväkirjan pitämistä. Tyttö kuvaa blogiaan omin sanoin näin :

Tätä blogia kirjottaa tyttö, joka on menettänyt hetkessä paljon, pelkää pimeää ja on joutunut uudelleen pohtimaan itsensä ja elämänsä merkitystä. Mutta on kuitenkin vain tyttö joka tykkää kirjastossa käymisestä, uusista t-paidoista, romanttisista elokuvista ja välillä huomaa, ettei olekaan oppinut niin paljoa.

Imua!

Olemme jo jonkin aikaa kironneet vanhaa imuriani, jonka tulin hankkineeksi opiskeluajan alkuaikoina. Se oli arvokas silloin, opiskelijalle varsinkin, ja hyvin se on palvellutkin kaikki nämä vuodet. Imuteho vaan ei enää riittänyt. Niinpä sopivan tarjouksen sattuessa kohdalle , meille laskeutui ufo nimeltä Dyson. Varmasti parempitehoisia ja hiljaisempia olisi ollut markkinoilla, mutta halusimme pölypussittoman imurin. Tämä versio on varustettu kerran puolessa vuodessa pestävällä allergikon parhaalla ystävällä - Hepa-suodattimella. Lisäksi tykkäämme siitä, ettei se näytä ihan tavalliselta imurilta. Ainakin imuroiminen on nyt astetta hauskempaa! Dyson liikkuu näppärästi ja on pienikokoinen. Suuttimiakin tuli hyvä kokoelma imurin mukana.

Irtona, kiitos.

Olen addiktoitunut irtokarkkeihin. Väliaikaisesti. Onneksi en pysty kuitenkaan syömään kovin montaa namua kerrallaan, kun jo paha olo kolkuttelee vatsanportilla. Lähivideovuokraamosta löytyy niitä ihania mustia autoja, jotka muksuna jäi Lauantai-pussin pohjalle aina viimeiseksi, koska ne ovat parhautta.

Koukussa

Kirjoitin jokin aika sitten käyneeni Oulunkylän Lankamaailmassa hankkimassa trikoomatonkudetta. Ostin samalla virkkuukoukun kokoa 8 ja nyt sitten flunssan kourissa aloin virkkaamaan isoa sisustuskoria, jonka tarkoitus oli kylläkin päätyä kissoille - Mango kun rakastaa kaikkia kasseja, pussukoita ja nyssyköitä. Ja jos ei kissoille kelpaa, niin muutakin käyttöä tuolle varmasti löytyy! Kori syntyi yllättävän nopeasti, tosin aika jäykkää virkattavaahan tuo trikookude on, mutta jokseenkin sulavasti lanka juoksi koukulla. Käsivarret ja olkapäät vaan rasittuivat melko nopeasti. No, valmista kuitenkin tuli ja Mango ainakin omi korin heti itselleen - Mocalla ei ollut sinne mitään asiaa.

Flunssalääke

Pään ympärillä on vanne ja väsyttää tolkuttomasti. Kurkkuun koskee ja yskittää. Päätin tehdä lääkkeeksi chilisuklaakahvia. Vaihtelua Finrexinille.

Leikkaa, liimaa, askartele

Toiset skräppää valokuvilla. Minä aloin tuhoamaan sisustuslehtiäni. Jos voisin, muuttaisin liki koko sisustuksen nyt heti. Tai siis sitten, kun tää flunssa on hävinnyt. Vaan vielä on odotettava... Tämän kanssa voi kuitenkin haaveilla ja suunnitella. Tuleepahan nopeammin valmista. Sitten joskus. Kansio löytyi Ordning&Redasta.

Suosikit

Kaksi uutta suosikkia - fenkoli ja Räsymatto-kulho. Enempää mustavalkoista ei kuulemma tule. Ei vai? :)

Pussirotta

Minulla on ikävä aurinkoa ja opossumeja. Nämä ruokaa vohkivat pienet pussirotat osaavat olla ns. pain in the ass, mutta on ne silti suloisia kuin mitkä. Vietimme aussireissussa viikon liki autiolla Great Kepple Islandilla ja sieltä jäi erityisesti mieleen hauska tapaus, josta tietenkään en ehtinyt/älynnyt ottaa todistusaineistoa valokuvan muodossa. Majapaikassamme oli ulkoilmakeittiö ja ruokailumme lopettaneena istuimme muutaman muun paratiisimatkailijan kanssa ulkona olevan ruokapöydän ääressä. Ilta oli jo hämärä, pimeä oikeastaan, ja opossumit kärkkyivät ruoan tähteitä.

Nämä kaverit olivat äärimmäisen kesyjä, ne tulivat aivan jalkojen juureen ja antoivat silittääkin. Yksi kaveri sitten oli hieman kauempana puun juurella ja muru eläinrakkaana lähestyi varovasti tätä pientä otusta. Näkymä kauempaa katsottuna oli tämä: puolisko ja pussirotta olivat vastakkain puolen metrin päässä toisistaan. Muru ojensi varovaisesti kättään silittääkseen pikkukaveria, jolloin opossumi nousi takajaloilleen nostaen etukäpälät suoraan taivasta kohti. Tämänhän ne tekevät puolustuskannalla, luulevat reppanat näyttävän kovinkin uhkaavilta ja pelottavilta. Näky oli äärimmäisen hauska, nauroimme kippurassa - aivan kuin opossumi olisi antautunut, näystä puuttui vain valkoinen lippu heilumassa pussirotan kädessä.

Paremmat ritarit

Murun mukaan sain tänään vietyä köyhät ritarit uudelle ulottuvuudelle. Inspiraation pohjana oli Australian Master Chef. Olo on ollut vähän niin ja näin, olisikohan flunssaa pukkaamassa päälle. Piti siis parantaa itseään herkulla. Ihan arkijälkkäri hieman fiinimmin. Paremmalla ajalla (ja voinnilla) olisin valmistanut suklaakastikkeen itse. Tätä voisi vielä kehitellä enemmänkin.

 

Leipä on kastettu kananmunassa, johon laitoin hieman hedelmäsokeria ja limen mehua. Banaanit karamellisoituivat pannulla pienessä määrässä voita ja sen jälkeen leivän paisto tasaisesti joka puolelta. Espanjalaiset mansikat maistuivat yllättävän makeilta.

Aamupalaa

Vapaapäivän aamuina on ihanaa valmistaa aamiaista (sekä nauttia siitä) hieman pidemmän kaavan mukaan. Tarkoitus oli tehdä tänään hieman extraakin, mutta ei ollut kaikkia aineksia kaapissa. Parempi näin, pysyttiin terveellisen puolella. Siispä nautimme smoothiea, superpehmeitä luomuruispaloja, ihanaa eilen ostettua kahvia sekä jogurttia itse kasatulla myslillä. What a great way to start a day.

Downunder osa 5 - Pingviinejä ja henkeäsalpaavia maisemia

Palasimme keskustasta vielä takaisin Melbourneen ja teimme retket Phillip Islandille ja Grampians -vuoristoon. Phillip Islandissa tutustuimme paikallisiin, nimittäin pikkuruisiin noin 30-40 senttisiin sinipingviineihin, jotka pimeän laskeuduttua nousivat merestä maalle ja vaappuivat hassunhauskasti rantahietikkoa pitkin omiin koloihinsa nukkumaan. Käväisimme myös villieläinpuistossa.

Tasmanian tuhoilasten hellä hetki.

Nämä kengurut olivat jokseenkin ahmatteja :)

Phillip Island

Pikkupingviini.

Grampians.

Vuoristossa nähtiin mm. naurava lintu kookaburra.

Downunder osa 4 - in the middle

Aika jälleen muistella parin vuoden takaista reppureissua... Melbournesta lennähdimme Australian keskiosiin, kävimme alkuperäiskansan aboriginaalien pyhimmillä alueilla - Ulurussa, Kings Canyonilla sekä Kata Tjutalla. Erittäin vaikuttavia paikkoja ja olimme onnekkaita. Ulurulle ei ainakaan enää pian päästetä ollenkaan ulkopuolisia, kiitos niiden turistien, jotka eivät laisinkaan kunnioita aboriginaalien kulttuuria ja heidän asuinsijojensa pyhyyttä.

Dingo.

Tämä lisko oli noin metrin mittainen.

Kasvoihan siellä outbackissa joitain kukkasiakin.

Kata Tjutalle kiivettiin, ei ihan huipulle, mutta melkein. Näkymää ylhäältä.

Kata Tjutan kivimuodostelma muistuttaa jotain... Hmm, ihan kuin Homer Simpson olisi päivälevolla!

Uluru aamuvarhaisella.

Kiersimme aboriginaalien historiallisen asuinpaikan Ulurun ympäri, kiven ympärysmitta oli noin 10km. Tuntuu hassulta, että siellä on tuollainen iso kivi keskellä erämaata, mutta kyllä se yllätti vaikuttavuudellaan.

Kings Canyonilla.

"Pöytä".

Kings Canyonin kävelyreitti alkoi kipuamisella huipulle. Kävelimme alas kanjoniin ja tässä näkyvät portaat, joita pitkin kapusimme taasen ylös toiselle puolelle.

Aboriginaalinainen, ihan aito ja ehta sellainen, keskellä erämaata jollain huoltoasemalla. Hän oli niitä vanhan kansan asukkeja, jotka edelleen asuvat hyvin askeettisesti ja hallitsevat kulttuurinsa perinteet täysin.

Päiväretki Helsinkiin

Ystävä suositteli kahvikauppaa, joten pistäydyimme tänään Korkeavuorenkadulla. Samalla tuli tutkittua Marimekon suht tuore lippulaivamyymälä Kämp Galleriassa sekä luomua kauppaava Juuren Puoti. Tuhlasimme loput lahjakortin rahoista Stokkan herkkuun ja sitten pitikin jo kiiruhtaa Tennispalatsiin katsomaan Cherin ja Christina Aguileran tähdittämää leffaa nimeltä Burleski. Jalka vippasi musiikin tahdissa ja jälkeen jäi hyvä mieli. Reipasta musiikkia ja cabareeta, hyvää viihdettä. Kannatti käydä katsomassa. Saimme liput murun ystävältä - kiitos hänelle, muutoin olisi todennäköisesti jäänyt menemättä.