Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Vai mitenkä se vanha sananlasku menikään. Melko pessimismisävytteistä (onks toi ees oikee sana?!). Iski armoton syysväsymys. Tulisi jo lunta. Onneksi on asioita joita odottaa ja jaksaa kurkotella kohti unelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti