Nyt sitä jälleen saa, parsaa nimittäin. Keväisin tämä on se hetki jota odotan eniten, lumen sulamisen ja luonnon eloon heräämisen ohella. Meillä syödään parsaa niin paljon kuin ehditään, sitä kun saa tuoreena ja hyvänä niin vähän aikaa vuodesta. Parhaimmillaan olen saanut parsat muutamaa tuntia aiemmin pellolta poimittuna, nyt on täytynyt tyytyä tuontitavaraan. Keitettynä se on hyvää, voissa paistettuna ja pippurilla ja suolalla maustettuna taivaallista. Alakuvassa kaverina meni pähkinäkuorrutettua tofua ja täytettyjä kirsikkatomaatteja sekä juureslastuja. Ai nami.
P.S. Järkkäri on jumittunut laukkuunsa, joten suokaa anteeksi nämä kapulakuvat.
It's asparagus time in here. This is the moment I wait for every spring, among the nature coming back to alive again. We eat as much as we can, since it's such a short season for fresh, fine asparagus here. I've had as fresh as harvested a few hours earlier than cooking, but now I've had to settle for imported goods. Asparagus is yummy when boiled, but heavenly when roasted in butter and seasoned with salt and pepper. The other day I served it among tofu with nuts, stuffed cherry tomatoes and veggie chips. Yummy indeed.
P.S. I've been too lazy to dig up my DSLR. Sorry about these photos taken with my phone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti